Kuten otsikko kertoo, alan tässä sompailemaan Suomen ja Espanjan väliä. Jossain kohtaa mietin, että pitää skarpata blogin kanssa ja nyt se on jäänyt kokonaan. No väkisin en ala vääntämään mitään, eikä aina edes ehi, taikka ei ole asiaa. Somen saan hoidettua nopeeta lennosta, mutta blogin kirjottaminen vaatii istumista koneen ääressä. No tässä on matkan varrella sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Jos nyt oikeen pikakelauksella vetää. Seinäjoella oloon olin erittäin tyytyväinen kaikin puolin. Päätös sen lopettamiseen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta yx aamu toukokuussa. Olin lähdössä Tampereelle hoitoihin ja katsoin mun seinäkalenteria, oli tulossa kuunvaihe ja ehdin vielä irtisanoa ja vedin päässäni pikakelauksella, että kuinka vedän tän nyt purkkiin. Olin silloin jo ottanut Espanjasta asianhoitajan ja buukannut ekan pitemmän matkan syksyyn. Oon sellanen kohtalonlapsi, luotan täysin omaan vaistoon. Tiesin, että toimin oikein, vaikka en tiennyt yhtään mitä tulee tapahtuun ja vedin itteni aivan tyhjän päälle. Mutta tiesin ja tunsin luissa ja ytimissä, että jotakin uutta on tulossa tilalle. Vaikka kaikki on tässä kohtaa hyvin epävarmaa.
Espanjan suhteen olen tehnyt selvitystyötä jo yli 4 vuotta, jokaikinen päivä jotakin, oli mulla itsellä tilanne mikä hyvänsä. Että mistään hetken hurahduksesta ei ole kyse. Se on mennyt koko ajan eteenpäin, vaikka en ole päässyt käymään paikan päälle. Seinäjoen muutto oli erittäin raskas ja työläs. Mulla meni siihen 2 kuukautta. Sinä aikana ei juurikaan tullut rahaa, mutta firman ja omat kulut oli silti. Yrittäjyys on just tätä, painetta ja stressiä täytyy sietää, tiettyä turtumistakin tietty tulee vuosien varrella. Seinäjoella välillä istuin muuttokuorman päällä ja mietin, että mitä helvettiä oon mennyt tekemään. Juna oli kuitenki jo lähteny ja lujaa ja paluuta harvemmin vanhaan on. Turusta katselin tiloja, mutta ei natsannut. Mulla on homealtistusta tullut vuosien mittaan eri paikoista ja katselen vaan ihan uusimpia tiloja. Buukkasin itseni rundille ja näillä mennään tässä kohtaa ja katsotaan kuinka tämä tästä muotoutuu. Suomeen mulla on jo tilavuokrien kulut sitä luokkaa, että sillä saisin Espanjasta Marbellan ökyalueelta Puerto Banukselta 200 neliöisen villan uima-altaalla palvelushenkilökunnalla, että laittaahan se miettimään. Siellä työt lähtee kuitenkin nollasta ja palkkaus on aivan eri luokkaa, mutta vastaavasti verotus suopeampi ja eläminen huomattavasti edullisempaa, ihan kaikki. Buukkaan siellä ollessa syyskuussa seuraavan reissun ja siihen täytyy varautua, että eka ja toka reissu on säätämistä, mutta jostain se on lähettävä. Täällä kun hoidat yhden asian päivässä, siellä saman asian hoitamiseen voi mennä helposti kuukausi tai ylikin. Kulttuuri on täysin eri. Jos olen vähänkään enemmän Suomessa jatkossa, mun kannattaa ehdottomasti ottaa omat tilat, jo ihan taloudellisestikin. Mutta jos pystyn olemaan Espanjassa usein ja pitempiä pätkiä, niin voin tehdä Suomessa toisten vuokratiloissa. Yhteen paikkaan mulla on valmiina hyvä sisustus olemas. Aika näyttää mihin se tulee.
Ekan reissun käytän hyvin pitkälle kontaktien luomiseen, kiertelyyn ja katteluun. Paljon on nähtävää. Tässä kahden maan välillä sompailussa voi mennä vuosi, kaks taikka kolme, mutta ei kyllä yhtään enempää :D Kyllä mun kuuluu asua palmun alla, siinä ei ole mitään epäselvää. Pari viikkoa olen vielä Suomessa ja valmisteltavaa on vielä kädet täynnä. Alkuun teen Espanjassa hierontoja, Reiki hoitoja, hierontojen ja Reiki hoitojen yhdistelmiä (näitä muuten menee ehdottomasti eniten. Homma menee niin, että asiakas varaa ajan hierontaan, usein jo aikaa varatessa, mulla lähtee energiat menemään asiakkaalle ja tiedän, että siellä on jokin paikka hajalla tai muuten energiavajetta. Hieronnan yhteydessä sitten tulee ilmi jokin vaiva ja voidaan tehdä myös Reikiä) astrologiaa ja Reiki kursseja. Myöhemmin myös kosmetologin hoidot laajasti. Tulen varmasti jatkossa paljon kirjottamaan aiheesta. Fuengirolasta on helppo aloitella, mutta kyllä se Marbella huutaa mun nimee joka päivä kovempaa ja kovempaa. Tämä ei ole mulle mikään haave tai unelma (inhoan niitä sanoja, ne harvoin johtaa yhtään mihinkään), vaan päämäärä, minkä eteen olen tehnyt herkeämättä töitä. Löysin Orituvalta hienon ja osuvan avaimenperän, missä lukee, Keep Calm And Make It Happen. Olkoon se mottoni tähän hetkeen :)
<3 Misu
